Keskuskauppakamari pitää Tax Omnibus -direktiiviehdotuksen tavoitteita yleisesti kannatettavina ja pitää tervetulleena, että komissio on ottanut ehdotuksessaan huomioon yritysten näkökulman ja pyrkii aidosti sääntelyn yksinkertaistamiseen.
Kuten valtioneuvostonkin kannassa on esitetty, direktiiviehdotukseen vaikuttaa kuitenkin sisältyvän hallinnollisen taakan purkamista edistävien ehdotusten lisäksi monia muutosehdotuksia, jotka näyttävät johtavan ennemminkin veropohjan pienenemiseen kuin puhtaasti hallinnollisen taakan vähentämiseen. Vaikka tällaiset muutokset olisivatkin tarkoituksenmukaisia EU:n sisämarkkinoiden kilpailukykyisyyden näkökulmasta ja sinällään kannatettavia, niiden sisällyttäminen samaan ehdotukseen hallinnollisen taakan purkamista tavoittelevien muutosten kanssa voi merkittävästi hidastaa ehdotuksen käsittelyä ja yksimielisyyden saavuttamista jäsenvaltioiden kesken. Tällainen muutosehdotus on erityisesti emo-tytäryhtiödirektiivin nykyisestä 10 %:n vähimmäisomistusrajasta luopuminen, johon myös valtioneuvosto on ottanut kriittisen kannan.
Keskuskauppakamari pitää tarkoituksenmukaisena, että Suomi priorisoisi neuvotteluissa veronkiertodirektiivin ehdotettujen muutosten läpimenoa jäsenvaltioiden välisissä neuvotteluissa. Veronkiertodirektiivin säännökset ovat tarpeettoman monimutkaisia, osittain päällekkäisiä globaalia minimiveroa koskevan sääntelyn kanssa ja mahdollistavat tarpeettoman hajanaisen sääntelyn eri EU-jäsenvaltioissa, mikä lisää Suomessa ja EU:ssa toimivien konsernien hallinnollista taakkaa.
Keskuskauppakamari pitää valtioneuvoston kantoja veronkiertodirektiiviin ehdotettuja
muutoksia koskien muutoin kannatettavina, mutta toisin kuin valtioneuvosto
Keskuskauppakamari pitää erityisen tärkeänä, että kolmansilta osapuolilta otettavien lainojen korot rajataan vähennysrajoitusten ulkopuolelle mahdollisimman laajasti. Jos tällainen muutos toteutuisi, Suomen osalta palattaisiin veronkiertodirektiiviä edeltävään kansalliseen korkorajoitussääntelyyn, jossa ulkopuolisilta tahoilta kuten pankeilta otettuihin lainoihin ei katsottu liittyvän veronkiertoriskiä ja ne oli siksi pääsääntöisesti rajattu rajoitussääntelyn ulkopuolelle. Lisäksi toisin kuin valtioneuvosto katsoo, Keskuskauppakamari pitää tärkeänä, että globaalin minimiveron soveltamisalaan kuuluvat suuret monikansalliset konsernit vapautettaisiin väliyhteisölain soveltamisalasta sääntelyn päällekkäisyydestä johtuen.
Vaikka lähdeverojen poistamista yhteisöjen saamilta EU:n sisäisiltä osingoilta, koroilta ja rojalteilta koskevat ehdotukset eivät toteutuisikaan, Keskuskauppakamari pitää tärkeänä, että emotytäryhtiödirektiivin ja korko-rojaltidirektiivin osalta poistettaisiin mahdollisimman laajasti monien jäsenvaltioiden soveltama lähdeveron jälkikäteinen palautusjärjestelmä tilanteissa, joissa direktiivin edellytykset verovapaudelle selkeästi täyttyvät. Lähdeverojen pidättäminen ja myöhempi palauttaminen hakemuksesta aiheuttaa tarpeetonta hallinnollista työtä konserneille. Valtioneuvoston kanta asiaan vaikuttaisi noudattelevan tätä näkemystä.
Keskuskauppakamari yhtyy valtioneuvoston kantaan siitä, että T&K-toimintaa voidaan edistää parhaiten kansallisella verosääntelyllä eikä ehdotetun T&K-kannustimen käyttöönotto ole tarpeellinen.
Ehdotuksen mukainen kannustin koskisi vain aineellisia investointeja mutta ei aineettomia investointeja tai T&K-toimintaa harjoittavan henkilöstön palkkamenoja. Lisäksi T&K-toiminnan määritelmä ei vaikuta kattavan innovaatiotoimintaa, mikä olisi olennainen edellytys kansainvälisesti kilpailukykyiselle T&L-verokannustimelle. Suomessa EVL 25 § tarjoaa jo nykyisellään yrityksille hyvin joustavat mahdollisuudet vähentää T&K-toiminnan menot joko vuosikuluina tai vähentää ne poistoina myöhempinä verovuosina. Ehdotuksessa todetun mukaisesti jäsenvaltiot voisivat edelleen soveltaa T&K-toimintaan kohdistuvia kansallisia kannustimiaan, jos ne ovat edullisempia kuin ehdotuksen mukainen kannustin. Keskuskauppakamari katsoo, ettei ehdotuksessa esitetyllä T&K-toiminnan kannustimella olisi merkittäviä positiivisia vaikutuksia yritysten kilpailukykyyn nykytilanteeseen verrattuna. Jos EU-tasoisen kannustimen osalta halutaan edetä, sitä tulisi merkittävästi parantaa nyt ehdotetusta ottamalla mukaan myös innovaatiotoiminta ja laajentamalla kannustin koskemaan myös investoinnit aineettomaan omaisuuteen ja T&K-toimintaa harjoittavan henkilöstön palkkamenoihin ja alihankintakustannuksiin.
Yhteenvetona Keskuskauppakamari katsoo, että Suomen tulisi priorisoida ja edistää
direktiiviehdotuksen ripeää etenemistä erityisesti veronkiertodirektiivin aiheuttaman
hallinnollisen taakan purkamisen osalta. Lisäksi olisi tärkeää edistää lähdeverotusmenettelyjen sujuvuutta koskevia ehdotuksia.
