Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja Leena Linnainmaa asettaisi vanhustenhoivan perustaksi palvelulupauksen.
Linnainmaan mukaan viime viikkoina julki tullut vanhustenhoidon tila vaatii nopeita toimenpiteitä.
“Vanhustenhoivan tilanne on nurinkurinen. Julkisen talouden kestävyysvaje on vienyt jotkut kunnat hankkimaan vanhustenhoivan mahdollisimman halvalla ja vielä heikolla hankintaosaamisella. Tilanne on johtanut räikeään epätasa-arvoon, kun jopa samassa hoitolaitoksessa voi olla eri kuntien asukkaita saamassa hyvin eritasoista palvelua. Asian kohentamista ei edistä poliittinen kilpalaulanta, kun tosiasiassa kaikki puolueet ovat olleet kunnissa mukana tekemässä halpaan hintaan perustuvia hankintoja”, hän sanoo.
Linnainmaa peräänkuuluttaa, että epätasa-arvoinen ja pirstaleinen tilanne ratkeaa vain antamalla kansallinen palvelulupaus, eli määrittelemällä se taso, joka vaaditaan julkisella rahalla maksetulta vanhustenhoivalta. Näin siitä riippumatta, onko palveluntuottajana julkinen vai yksityinen sektori. Palvelulupauksessa määritellään kaikkialle Suomeen yhtenäiset laatukriteerit tiloille, ravinnolle, hygienialla ja virkistykselle sekä terveyden- ja sairaanhoidolle.
“Vanhustenhoivan kilpailutuksen on perustuttava palvelulupaukselle. Mahdollisia sopimusrikkomuksia varten sopimuksiin asetetaan sopimussakko, joka on selkeä ennalta sovittu rahaseuraamus rikkomuksesta, toisin kuin vahingonkorvaus, joka joudutaan aina erikseen arvioimaan ja ehkä riitelemäänkin”, hän sanoo.
Linnainmaa listaa “9 + 1 keinoa”, joilla hoivapalvelut on mahdollista saada parempaan kuntoon:
1. Annetaan vanhustenhoivalle valtakunnallinen palvelulupaus, joka sisältää laatukriteerit hoivalle
2. Kuntien hankintaosaamista lisätään
3. Hankintasopimusten sisällöksi vähintään palvelulupauksen mukainen hoivan taso
4. Hankintasopimusten tehostaminen sopimussakolla
5. Sopimuksen toteutumisen seuranta satunnaisilla yllätyskäynneillä raportoinnin lisäksi
6. Koulutetaan riittävästi hoitohenkilöstöä
7. Koulutuksen aloittamisen ja suorittamisen edellytyksenä alalle soveltuminen
8. Hoivalaitoksissa kanava ilmoittaa epäasiallisesta toiminnasta
9. Avoimuus toteutuneesta laadusta laaturekisterin muodossa
+1. Rahoituksen turvaamiseksi julkisen talouden kestävyysvaje kuntoon, keskiössä työllisyysasteen nosto
Linnainmaan mukaan henkilöstömitoitus ei ole oikeaan osuva kriteeri, vaan keskiössä on oltava se, mitä vanhuksella on oikeus saada hoivana.
“On selvää, ettei asianmukaista hoivaa pystytä tuottamaan vähäisellä henkilöstömäärällä, mutta määrä ei voi olla vakio, sillä tarpeeseen vaikuttavat tilaratkaisut, työskentelytavat ja vanhusten kunto. Mitään toimintaa ei myöskään pidä harjoittaa ilman kontrollia. Tilaaja ei voi siten ummistaa silmiään, vaan satunnaisesti tehtävät yllätyskäynnit ovat keino saada tietoa toiminnan asianmukaisuudesta. Hoivalaitoksessa pitää myös olla kanava, jonka kautta henkilökunta tai muut sidosryhmät voivat tehdä ilmoituksen epäasiallisesta toiminnasta (ns. whistleblow). Tätäkin kunta voi edellyttää omilta laitoksiltaan ja hankintasopimuksissa, kuten myös raportointia mahdollisesti saaduista ilmoituksista”, hän sanoo.
Väestön vanhentuessa hoitohenkilöstön puute voi tulla akuutiksi, jollei koulutusmääriä lisätä. Lisäksi koulujen opinto-ohjauksessa tulisi Linnainmaan mukaan miettiä aiempaa enemmän alalle soveltuvuutta. Hän korostaa, ettei henkilöstöä pidä syytellä, sillä enemmistö alalla on ammattitaitoista ja motivoitunutta.
“Hoiva-alan työ vaatii henkilöstöltä motivaatiota ja empatiaa, eivätkä muistisairaat vanhukset aina ole helpoimpia hoidettavia. Alalle tulisi ohjata henkilöitä, joilla on halua ja kykyä tehdä tätä vaativaa työtä, jossa palkkaus ei yllä teollisuuden hyväpalkkaisiin töihin. Soveltuvuutta pitäisi painottaa koulujen opinto-ohjauksessa entistä enemmän. Samoin hoitohenkilöstöä kouluttaville oppilaitoksille tulee antaa enemmän työkaluja keskeyttää alalle soveltumattomien henkilöiden opinnot, mihin ei tällä hetkellä ole riittäviä mahdollisuuksia”, hän sanoo.
Linnainmaa muistuttaa, että kaikki tämä on kuitenkin mahdollista vain, jos rahat riittävät. Julkisen talouden kestävyysvaje, väestön nopea ikääntyminen ja muita Pohjoismaita alhaisempi työllisyysaste asettavan seuraavan hallituksen vakavaan tilanteeseen, jonka kestävä ratkaisu ei voi perustua veronkorotuksiin vaan työllisyysasteen nousuun.