Talousvuosi 2023 päättyy poikkeuksellisen mollivoittoisiin tunnelmiin. Suomen talous on painunut taantumaan, ja ennustelaitokset ovat yksi toisensa perään alentaneet ensi vuotta koskevia kasvuennusteitaan syksyn edetessä. Edelleen on kuitenkin huomattavaa epävarmuutta siitä, kuinka pitkä ja syvä taantumasta on tulossa. Vallitsevan talouskeskustelun sävy on niin synkeä, että riskinä on myös liiallinen pessimismi. Rahapolitiikka saattaa olla ensi vuoden positiivinen yllättäjä.
Suomi kärsii liian korkeista koroista
Suomen talous on kärsinyt vuonna 2023 euroalueen rahapolitiikan kiristymisestä. Euroopan keskuspankin mandaattina on taistella hintavakauden puolesta. Tarvittaessa niin tehdään jopa taantuman kustannuksella.
”Suomen kannalta kireä rahapolitiikka on massiivinen ongelma, koska meidän taloutemme on korkoherkkä sekä toimialarakenteen että kotitalouksien vaihtuvakorkoisten asuntolainojen kautta. Hallitsematon inflaatio ei ole kotimaassa ollut enää pitkään lähelläkään uhkakuvien kärkeä, ja syksyn edetessä on käynyt yhä selvemmäksi, että nykyinen korkotaso on liian korkea Suomen taloudelle”, toteaa Keskuskauppakamarin pääekonomisti Jukka Appelqvist.
Suomessa, toisin kuin muualla euroalueella, kotitalouksien lainat on tyypillisesti kytketty vaihtuviin korkoihin, mikä on tuonut kiristyneen rahapolitiikan nopeasti velallisten kotitalouksien arkeen. Liikkumatila muuhun kulutukseen käytettävissä oleville tuloille on tippunut rajusti.
Lisäksi Suomessa teollisuuden ja rakentamisen osuus koko talouden tuotannosta on suurempi kuin keskimäärin euroalueella. Tilannetta ei paranne se, että Suomen teollisuuden rakenne painottuu investointihyödykkeisiin ja ulkomaisen teollisuuden välituotteisiin, joiden kysyntä reagoi herkästi korkojen nousuun.
”Kun inflaatio kerran pääsi karkaamaan, oli keskuspankin pakko reagoida tavalla, joka todennäköisesti oli liiankin järeä. Keskuspankkiirin ensisijainen tavoite oli välttää liian nopean inflaation kroonistuminen. Näyttää siltä, että päätavoitteessa on onnistuttu, mutta hinta on ollut kova”, sanoo Appelqvist.
Valoa tunnelin päässä
Euroopan keskuspankki on toistaiseksi ollut hipihiljaa korkojen laskemisesta. Rahapolitiikka on myös psykologiaa. Keskuspankki pyrkii tiukkasanaisiin äänenpainoihin, jotta markkinat eivät reagoisi etupainotteisesti, jolloin pidemmät korot laskisivat. Silloin rahapolitiikan ennenaikainen löystyminen saattaisi kumota alkuperäisen mahdollisuuden korkojen laskuun kiihdyttämällä inflaatiota uudestaan.
”Euroalueen tiukka rahapolitiikka voi tulla yllättävän nopeasti päätökseen, jos suhdannetilanne sakkaa laajemmin Euroopassa, ja loputkin inflaatiopaineet poistuvat. Kun keskuspankki joutuu myöntämään, että korkotaso on liian ylhäällä, on sillä kiire toimia, sillä rahapolitiikan muutokset vaikuttavat talouteen viiveellä. Siinä tilanteessa saatetaan tarvita useita reippaita koronlaskuja lyhyen ajan sisällä”, sanoo Appelqvist.
Heti vuoden alussa ei ohjauskorkoja lasketa, mutta jos inflaation hidastuminen jatkuu yhtä vauhdikkaasti kuin viime kuukausina on nähty, voi ensimmäinen koronlasku olla käsillä jo lähikuukausina.
”Rahapolitiikka saattaa olla ensi vuoden jokerikortti Suomen taloudelle. Historia on osoittanut, että kun rahapolitiikan suunta muuttuu, saattaa muutoksen tahti olla raju. Ei ehkä tarvitse myöskään odottaa kesään tai alkusyksyyn niin kuin vielä vähän aikaa sitten yleisesti oletettiin”, arvio Appelqvist.
Euroopan keskuspankki laski finanssikriisin yhteydessä eri ohjauskorkoja 5–7 kertaa seitsemän kuukauden jaksolla. Yhteensä leikkausta tuli ohjauskorosta riippuen 3–3,5 prosenttiyksikköä. Vuonna 2001 ohjauskorkoja leikattiin neljä kertaa puolen vuoden jaksolla, mikä tarkoitti yhteensä 1,5 prosenttiyksikön tiputusta. Yhdysvaltojen keskuspankin Fedin koronlaskujaksot ovat monesti olleet vielä rajumpia. Esimerkiksi finanssikriisin yhteydessä ohjauskorkoa laskettiin reilussa vuodessa viisi prosenttiyksikköä.
”Rahapolitiikan kiristyminen on kiskonut Suomen taantumaan. Voi hyvin käydä niin, että ensi vuonna rahapolitiikan löystyminen kiskoo Suomen myös pois taantumasta vauhdittamalla sekä vientikysyntää että kotimaisia investointeja. Kun siihen vielä yhdistetään hiipuva inflaatio ja kotitalouksien koheneva ostovoima, saattaa ensi vuodesta tulla lopulta pelättyä parempi talousvuosi”, ennakoi Appelqvist.
