Valtiovarainministeriössä on valmistelussa taloudellista työnantajaa koskeva lainsäädäntö. Käytännössä kysymys on ulkomaisten yritysten työntekijöiden maahantuloverosta. Keskuskauppakamarin mukaan lainsäädännön aiheuttamat kustannukset ylittävät verotuotot ja muutos heikentäisi Suomen kansainvälistä houkuttelevuutta.
Lakiesityksessä on kyse siitä, että vuodesta 2023 alkaen Suomi voisi verottaa ulkomaisen työnantajan palveluksessa olevan ulkomaisen työntekijän palkkaa tämän saapuessa työskentelemään väliaikaisesti kotimaisen yrityksen työnjohto- ja valvontavastuun alaisuuteen. Suomalaisen ja ulkomaisen yrityksen ollessa samaa konsernia taloudellisen työnantajan asema syntyisi yli 15 päivän yhtäjaksoisen tai kalenterivuodessa yli 45 päivän työskentelyn seurauksena. Jos yritykset eivät ole samaa konsernia, taloudellinen työnantaja voisi syntyä ensimmäisestä työskentelypäivästä lähtien. Muutos ei koskisi vuokratyötilanteita, sillä ne verotetaan Suomessa jo nyt.
“Käytännössä esimerkiksi lyhyetkin komennukset, johtoryhmän jäsenen työmatka Suomeen tai ulkomaisen rakennusinsinöörin käynti suomalaisyrityksen rakennustyömaalla johtaisivat suomalaisyrityksen velvollisuuteen selvittää, onko siitä tullut verotuksen näkökulmasta ulkomaisen työntekijän taloudellinen työnantaja”, sanoo Keskuskauppakamarin johtava veroasiantuntija Emmiliina Kujanpää.
Ehdot ovat Kujanpään mukaan hyvin tulkinnanvaraiset, mutta niiden täyttymisestä aiheutuisi rekisteröinti- tai verovelvoitteita niin suomalaiselle yritykselle, ulkomaiselle yritykselle kuin kyseiselle työntekijällekin.
”Se, maksetaanko työntekijän palkasta veroa Suomeen vai työntekijän kotimaahan ei sinänsä ole yritysten kannalta kynnyskysymys. Sen sijaan ongelmallisia ovat taloudellisen työnantajan sääntelyn noudattamisesta aiheutuvat hallinnolliset kustannukset ja veroriskit”, Kujanpää sanoo.
Kujanpään mukaan taloudellisen työnantajan muodostumisesta aiheutuisi yrityksille jopa tuhansien eurojen kustannukset lakisääteisten velvoitteiden hoitamisesta, vaikka kyse olisi vain yksittäisestä lyhyestä työmatkasta.
“Yritykset kantavat erityistä vastuuta verovelvoitteiden selvittämisestä tilanteessa, joka aiheuttaa työntekijälle veroriskejä niin Suomessa kuin työntekijän asuinvaltiossakin”, Kujanpää sanoo.
Matkailu- ja ravintola-ala sijaiskärsijöinä
Hallituksen esityksessä muutoksen arvioidaan lisäävän verotuottoja kolmella miljoonalla eurolla. Keskuskauppakamari katsoo, että lainsäädännön aiheuttamat kustannukset ylittävät verotuotot.
”Veroriskien ja hallinnollisten kustannusten välttämiseksi yritykset rajoittaisivat Suomeen suuntautuvien työmatkojen kestoa ja tämä vaikuttaisi muun muassa matkailu- ja ravintola-alaan. Lainsäädäntö myös ohjaisi suomalaisia konserneja keskittämään toimintoja ulkomaille ja vaikuttaisi kielteisesti kansainvälisten yritysten Suomeen sijoittautumiseen. Tämä kaikki vaikuttaisi negatiivisesti Suomen verotuottoihin”, sanoo Kujanpää.
Ruotsissa vastaava lainsäädäntö on otettu käyttöön vuoden 2021 alusta osana suurempaa lakiuudistusta. Koronapandemian vuoksi vähentyneen työmatkailun lainsäädännön vaikutuksia ei ole voitu vielä arvioida, mutta Keskuskauppakamarin tietojen mukaan Ruotsin lakimuutos on osoittautunut työlääksi.
”Taloudellista työnantajaa koskevan lainsäädännön kaltainen ’maahantulovero’ sekä muut verotuotoltaan pienet ja hallinnollisilta kustannuksilta suuret verot ovat omiaan heikentämään Suomen kansainvälistä kilpailukykyä. Yritykset kaipaavat ennakoitavaa ja selkeää verotusta”, sanoo Kujanpää.
Keskuskauppakamarin valtiovarainministeriölle antama lausunto on luettavissa täältä.