Suomen talouden tunnusluvut näyttävät päivä päivältä haastavammilta. Suhdanteen heikentyessä joku saattaa erehtyä ajattelemaan, että työmarkkinoilla ei juuri nyt tarvita kansainvälistä työvoimaa.
Näin ei kuitenkaan ole. Työvoiman kysynnän hetkellisestä helpottumisesta huolimatta meillä on yhä lukuisia toimialoja, jotka lähes seisahtuvat ilman uusia ulkomaalaisia osaajia. Syinä ovat kiihtyvä eläköityminen ja laskeva syntyvyys, joiden vuoksi työikäinen väestö vääjäämättä supistuu.
Tuore hallitusohjelma on työperäisen maahanmuuton osalta ristiriitainen. Toisaalta se tähtää maahanmuuton tiukentamiseen, mutta samaan aikaan halutaan ratkaista työvoimapula-alojen haasteita edistämällä kansainvälistä rekrytointia. Tästä seuraa, että ohjelman lopullisia vaikutuksia on osin vaikea arvioida.
Kansainvälinen rekrytointi vaatii aikaa ja rahaa. Onnistumista voi mitata esimerkiksi sillä, kuinka moni työn perässä muuttava osaaja jää Suomeen pysyvästi. Paikallisen kielen osaaminen on tutkitusti yksittäisistä asioista tärkein kotoutumista edistävä tekijä. Liian tiukka kielen osaamisen vaatimus yhdistettynä kielikokeeseen pysyvän oleskeluluvan ehtona voi asettaa tulijat vaikeaan asemaan – erityisesti, jos työssä käyvälle ulkomaalaiselle ei ole tarjolla kielikoulutusta helposti ja joustavasti.
Hoitoala on jo nyt syvässä kriisissä, josta ei selvitä ilman ulkomaalaisia osaajia. Alan töissä ja palveluissa hoitajan tulee osata paikallista kieltä riittävän hyvin. Tähän meillä on olemassa koulutuksia, joilla rekrytoitaville työntekijöille opetetaan suomea jo ennen maahan saapumista. Kielikoulutettuja hoitajia olisi tulossa Suomeen enemmän kuin työnantajat ovat valmiita vastaanottamaan.
Sen sijaan esimerkiksi teollisuuden ja ravintola-alan tehtävissä tilanne on erilainen. On jo nyt osoitettu, ettei suomen kielen tarvitse alkuvaiheessa olla täydellisesti hallussa. Monesti työssä pärjää hyvin englannilla, ja suomen taito karttuu työn kautta.
”Useat toimialat lähes seisahtuvat ilman ulkomaalaisia osaajia.”
Yritysten tulee parantaa omia valmiuksiaan rekrytoida vieraskielisiä osaajia. Palveluyhtiö Baronan teettämässä työnantajatutkimuksessa peräti 59 prosenttia yrityksistä vastasi kielitaidon olevan merkittävä haaste ulkomaalaisen työllistämiselle. Myös kauppakamarikyselyiden tuloksissa on tullut esiin sama havainto.
Olisi hyvä tarkastella lainsäädännöstä tulevia kielitaitovaatimuksia. Samalla myös työnantajien tulisi arvioida, ovatko niiden kielivaatimukset perusteltuja.
Suomessa puhutaan verrattain hyvää englantia, joten monessa työssä pääsee alkuun välttävällä suomen kielen taidolla tai jopa kokonaan ilman. Kommunikointi voi tapahtua usealla kielellä, ja tarvittaessa voidaan turvautua tulkin tai käännösohjelman apuun.
Kielikoulutuksen lisäksi kotoutumista edesauttaa ulkomaalaisen työntekijän pääsy osaksi työyhteisöä ja paikallista kulttuuria. Suomeen tulevat ulkomaalaiset osaajat haluavat luoda yhteyden meihin Suomessa asuviin. Jos maahan muuttava ei pysty työssä tai vapaa-ajallaan kommunikoimaan muiden kanssa, jää yhteys vajaaksi. Tällöin on todennäköistä, että hän ei jää pysyvästi Suomeen eikä kotoudu tänne.
Jos ulkomaalaisille osaajille asetetaan tiukkoja kielivaatimuksia, heille tulee myös tarjota mahdollisuudet vastata näihin vaatimuksiin. Suomen kielen koulutusta on melko heikosti tarjolla työssä käyville. Tarvitaan lisää joustavaa tarjontaa, johon voi helposti osallistua työn ohella.
Suomi ei pärjää ilman ulkomaalaisia osaajia. Siksi kielestä ei saa tehdä kynnyskysymystä Suomeen muuttamiselle. Olemme pulassa, jos tyrehdytämme omilla toimillamme maahanmuuton Suomeen.
Meidän pitää antaa tänne muuttaville ulkomaalaisille reilu mahdollisuus onnistua ja asettua uuteen kotimaahan pysyvästi.
Mikko Valtonen, johtava asiantuntija Keskuskauppakamarissa.
Elina Koskela, kansainvälisestä työvoimasta vastaava johtaja palveluyhtiö Baronassa.
Teksti on julkaistu Helsingin Sanomien Vieraskynässä 22.9.2023.