Uusimmat
Maahanmuuttoviraston kuun vaihteessa julkaisemien tilastojen mukaan työperäinen maahanmuutto kasvoi merkittävästi vuonna 2022. Näihin kasvulukuihin ei voida tuudittautua, tarvitsemme vielä enemmän osaamiseen perustuvaa maahanmuuttoa.
Maahanmuuton kasvattamisessa on lopulta kysymys hyvinvointiyhteiskunnan perustusten lujittamisesta. Suomi ikääntyy ja huoltosuhde heikkenee. Syntyvyys on heikointa yli 150 vuoteen ja kuolleiden määrä suurin sitten sotavuosien. Yrityksille osaavan työvoiman saatavuus on kasvun ja työllistämisen este ja jopa 73 prosenttia yrityksistä kertoo työvoiman saatavuuden rajoittavan yrityksen kasvua. Tällä yhtälöllä hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja on kuin tuuliselle rannalle rakennettu hiekkalinna.
Työperäisellä maahanmuutolla ei yksin ratkaista Suomen ongelmia. Sen rinnalla on välttämätöntä parantaa työnteon kannustimia, hyödyntää paremmin koko työvoimapotentiaali ja auttaa työttömiä takaisin töihin muun muassa koulutuksen avulla. Maahanmuutto on kuitenkin yksi merkittävä osa tarvittavien toimenpiteiden kokonaisuutta.
Emme voi jäädä tyytyväisenä myhäilemään, että nyt työperäinen maahanmuutto on saatu kasvuun ja tästä eteenpäin homma hoituu kuin itsestään. Tarvitaan edelleen lisää toimia, jotta Suomeen on sujuvaa ja houkuttelevaa tulla töihin ja opiskelemaan. Tämän sujuvuuden pitää ulottua koko perheeseen.
Suomessa on asetettu kansallinen tavoite kaksinkertaistaa työperäinen maahanmuutto vuoteen 2030 mennessä. Tuoreet maahanmuuttotilastot antavat viitteitä oikeasta suunnasta, mutta vielä ei olla maalissa. Osaajien maahanmuuton vauhdittamisen tulee olla yksi seuraavan hallitusohjelman kärkitavoitteista ja keinot tulee konkretisoida Talent Boost 2.0 -ohjelman avulla.
Aivan ensitöiksi on luovuttava työntekijöiden maahanmuuttoa hidastavasta saatavuusharkinnasta. Yritykset tuntevat osaaja- ja osaamistarpeensa viranomaisia paremmin. Lisäksi meidän pitää poistaa oleskelulupaprosessin alun pullonkaula sähköisen tunnistautumisen avulla. Annetaan yritysten työllistää ja ihmisten työllistyä.
Kirjoitus on julkaistu alun perin Uusimaa-lehdessä 9.2.2023.