Suomi sijaitsee maantieteellisellä reuna-alueella sotaa käyvän naapurin kyljessä. Kansallisen turvallisuutemme maksimoiminen hakeutumalla puolustusliitto Naton jäseneksi oli yhteisesti jaetun arvion pohjalta tehty looginen päätös.
Turvallisuuden ohella myös talous on Suomelle eksistentiaalinen kysymys. Kasvumme on yhä viennistä riippuvaista. Geopoliittiset jännitteet merkitsevät entistä haasteellisempaa toimintaympäristöä kansainvälisessä kaupassa sekä lisääntyvää kansainvälistä kilpailua pienelle avoimelle taloudellemme ja vientiyrityksillemme. Kauppa ja vienti politisoituvat yhä enemmän tällaisessa maailmassa.
Väestömme ikääntyy ja julkisen velan osuus BKT:sta sumentaa tulevien sukupolvien tulevaisuudenuskoa. Talous, kuten viennin osuus BKT:sta, ei ole kasvanut 17 vuoteen. Myöskään kansainvälistä kauppaa harjoittavien yritysten lukumäärä ei ole samana ajanjaksona noussut toivotulla tavalla. Viennin kehitys on muutenkin ollut viime aikoina negatiivista.
Julkishallinnon vienninedistämisen ja kansainvälistymisen Team Finland (TF)-toimintatapa perustettiin aikanaan poistamaan julkisen sektorin vienninedistämistoimintojen siiloja. TF-toimintaa ovat tästä huolimatta rikkoneet osittaiset päällekkäisyydet, valuviat ja eri toimijoiden ulkomaanverkostojen eriraiteinen ohjaus. Tämä on kuluttanut pieniä henkilöresursseja, ei ole palvellut yritysten tarpeita tarkoituksenmukaisella tavalla, ei ole johtanut viennin kasvuun eikä siten TF-toiminnalta odotettuihin tuloksiin.
Kahden erillisen organisaation mallissa asiat ovat sujuneet hyvin, jos henkilökemiat ovat toimineet, Business Finlandin resursseja ei ole hajotettu erillisellä ohjauksella yhteisestä TF-toiminnasta ja kun vienninedistäminen on ollut suurlähettilään prioriteeteissa korkealla. Jos nämä edellytykset eivät ole toteutuneet, ovat rakenteelliset heikkoudet näkyneet. Monelle yritykselle tilanne on ollut epäselvä ja välillä tieto ei ole kulkenut eri organisaatioiden välillä.
Petteri Orpon hallitus päättikin hallitusohjelmassaan selvittää vienninedistämisen ulkomaantoimintojen yhdistämisen etuja julkisten vientiponnistelujen tehostamiseksi. Selvitystyön valmistuttua työllisyyden ja yrittäjyyden ministerityöryhmä linjasi, että nykyiset Business Finlandin vienninedistämistoiminnot yhdistetään ulkoministeriön organisaatioon selkeämmän ohjauksen ja resurssien tehokkaamman käytön varmistamiseksi.
Keskuskauppakamari on vuosikausia esittänyt linjaa, jossa Business Finlandin ulkomaantoiminnot ja viennin edistämisen tukitoiminnot integroitaisiin ulkoministeriöön. Näin saavutettaisiin selkeä yhden linjan ohjaus, yrityksien epäselvyyksien poistaminen sekä julkisten varojen tehokkaampi käyttö.
Keskuskauppakamari on johdonmukaisesti tukenut hallitusohjelman kirjausta aiheesta, ministerityöryhmän selkeää poliittista linjausta sekä ulkoministeriön esittämää tapaa toteuttaa uudistus. Siirto ulkoministeriöön ja sen toimeenpanosta yksin päättäminen on linjattu myös valtioneuvoston budjettiriihessä, jossa aiemmat Business Finlandin ulkomaantoimintojen määrärahat on siirretty ulkoministeriölle 1.1.2025 lähtien.
Vienninedistämisen uudistus on elintärkeä Suomen talouskasvun kannalta. Ulkoministeriön edustustoverkosto on Suomen kattavin ulkomaanverkosto. Business Finlandin asiantuntevien ulkomaantoimintojen suora integrointi ulkoministeriöön loisi vahvan, ehjän tiimin ja siten uutta dynamiikkaa vientiyritysten tueksi geopoliittisesti haasteellisena aikana. Vienninedistäminen on kuulunut ulkoministeriön ja suurlähetystöjen päätehtäviin vuosikymmenten ajan. Jos julkishallinnon vienninedistäjät tässä uudistuksessa “lokeroitaisiin” jälleen erilliseen yhtiöön, toiminnat voisivat hajautua ja ulkoistua yhtiössä toimivien vastuille.
Myös vienninedistämisen kuva ja sisältö on muutoksessa. Geotalouden jännitteet edellyttävät yrityksiltämme vielä pitkään analyysitaitoa ja riskinhallintaa, ja tässä murroksessa ulkoministeriön geopoliittinen lukutaito on yrityksille tärkeä tuki. Koska valtaosa maailman maista on tapakulttuuriltaan hierarkkista ja muodollista, suurlähettilään tai suurlähetystön arvovaltapalvelut ovat vastaanottavassa maassa tarpeen kaupallisten neuvottelujen onnistumiseksi tai yritysten ongelmien ratkomiseksi. On aiempaa vaikeampaa tehdä eroa vientikonsultoinnin ja vientiponnisteluiden poliittisen vauhdittamisen välillä.
Helsingin Sanomat julkaisi 24.11. jutun, jossa kärkenä oli Elinkeinoelämän keskusliiton ja Keskuskauppakamarin eriävät näkemykset uudistuksen yksityiskohdista. Yhteisymmärrystä on kuitenkin enemmän kuin erilaisia näkemyksiä. Molemmat esimerkiksi kannattavat siirtoa ulkoministeriöön, mutta näkemyserot liittyvät siihen, minkälaisissa rakenteissa sitä pitäisi jatkossa toteuttaa.
On myös hieman erikoinen ajatus, että kaikista asioista pitäisi tai edes voisi olla yhtenäinen näkemys. Eri järjestöillä voi olla eriävä analyysi ongelmasta tai erilaisia motiiveja lopputuloksen suhteen. Yhteinen tavoite kuitenkin varmasti on käyttää julkiset resurssit mahdollisimman tehokkaasti vauhdittamaan suomalaisten yritysten onnistumista maksimaalisesti vientiponnisteluissaan suomalaisen työllisyyden ja hyvinvoinnin parantamiseksi.
Seuraavassa kuitenkin muutama huomio ja oikaisu Helsingin Sanomien juttuun:
Jutussa mainitaan EK:n vaikuttamismuistioon viitaten, että vienninedistäjät vierastaisivat ajatusta päätymisestä “um-virkamiehiksi” ja että ”Business Finlandin asiantuntijoilla on takanaan pitkä ura yrityselämässä eikä virkaura heitä välttämättä innosta.” Tässä on jokin väärinkäsitys, ehkä tahaton. Ei siirtyviä työntekijöitä lähtökohtaisesti virkauralle oltaisi siirtämässäkään, vaan ensisijaisesti samanlaisiin työsuhteisiin kuten nykyisinkin.
Jutussa kerrotaan myös, että ”Työryhmä on saanut valmiiksi väliraportin, joka on luovutettu ministereille”. Tämäkään ei pidä paikkansa. Kyseessä on selvityshenkilöltä tilattu ja hänen valmistelemansa raportti. Työryhmä ei ole yhtenäisenä hyväksynyt sen koko sisältöä. Ministeriöön suoraan integroimisen malleja ei raportissa ja työryhmässä myöskään ole punnittu riittävällä huolellisuudella.
HS:n jutussa lainataan EK:n vaikuttamismuistiota kattavasti, joten siinä esitettyjä muitakin väitteitä lienee syytä arvioida. Muistiossa arvioidaan, että “osakeyhtiömuoto toisi ketteryyttä kehittää tarvittavia yrityspalveluita hyvinkin nopeasti”. Muistion kirjoittaja ei välttämättä tunne kovin hyvin ulkoministeriön toimintaa ja kyvykkyyttä. Vaikka kehittämisen varaa varmasti on, niin UM:ssä on aina tarjottu maksullisia palveluja. Myös vienninkehittämistoimintaa on tehty yritysrahoituksella ja yhdistelmärahoituksella. Työryhmän ja selvityshenkilön olisi suonut antavan tähän sisällöllisiä kehitysehdotuksia, koska oy-mallin tai ministeriömallin suhteen ei ole tosiasiallisia teknisiä eroja mahdollisuuksissa tarjota näitä.
Muistiossa arvellaan osakeyhtiön suojelevan myös yksikön budjettia ministeriön rakenteita paremmin tulevaisuudessa. Ulkoministeriö on päinvastoin viestittänyt, että toimintojen suora integraatio suojelee resursseja paremmin kuin erillinen oy, jonka yksittäisen resurssimomentin erilaista agendaa ajava ministeri voisi mitätöidä ja siirtää toisiin toimintoihin helpommin kuin lähteä purkamaan viennin edistämisen rakenteita työsuhde kerrallaan.
Kyse on lopulta poliittisesta ratkaisusta molemmissa. Oleellista onkin, että poliittinen tahtotila edistää suomalaisten yritysten vientiponnisteluja tulevaisuuden epävarmemmassa kansainvälisen kaupan ympäristössä on laaja ja yhteinen.
Erilaiset, perustellut näkemykset ovat valmistelutyössä paitsi sallittuja, niin luonnollisia ja hyväksikin. Näin tulee käydyksi läpi eri näkökulmat aiheeseen ja yleensä parempi lopputulos. Nyt on kuitenkin jo korkea aika saada yhteinen käsitys yksityiskohdista, joiden mukaan valmistelu ja toimeenpano jatkuu, jotta toimintojen mahdollisimman sujuva ja häiriötön siirto toteutuu. Näin varmistamme, että suomalaisten julkiset varat ovat mahdollisimman tehokkaassa käytössä kansantaloutemme kasvattamiseksi yritysten vientitoimintaa vauhdittaen.
